Olen kotona

Olin kaksi viikkoa jumissa Kuhmossa. Taino yhden viikon ihan vapaaehtoisesti mutta sen toisen jumitin siellä koska en jaksanut matkustaa kuumeessa. Eka viikko oli kivaa.. oli kivaa käydä kotona ja Kuhmossaki oli ihan kivaa kun oli käymässä. Painotan sanaa "käymässä". Mutta sitten kun aika olisi ollut lähteä ja jäinkin sinne jumiin niin ei se ollutkaan enää niin hauskaa.

Muistin taas miksi lähdin sieltä kauas pois.

Ei ollut tekemistä, oli tylsää ja ikävää ja kylmää ja pimeää. 

Oli liian Kuhmoa. Ja liian pientä ja liian.. jotain.

Kun vihdoin pääsin lähtemään olin varma että vaikka juoksisin matkan takaisin Helsinkiin jos junat ei lähtisi tai myöhästelisi pahasti. Tuntui että jos ei nyt lähde niin jää ikiajoiksi jumiin.

Matka oli pitkä mutta kun saavuimme Vantaan kohdalle, minua alkoi väkisinkin hymyilyttämään. Koti ei ollut enää kaukana.

Kun juna pysähtyi Helsinkin päärautatieasemalle ja hyppäsin ulos junasta olisin voinut suudella maata.

Se tunne. On sanoinkuvaamaton.

Tuttu ja ihana tuoksu ilmassa.. kaupungin valoja koska oli myöhäinen ilta.. tutut hajut.. metropysäkit jotka lueteltiin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi ja jotkka toivat yhdeksän uutta sanaa ruotsin kielen taitooni.

Kaikki tuntui ihanalta.. kuin olisin ollut taivaassa. Tai saapunut sinne. Painavat laukkuni alkoivat ärsyttää vasta viimeisten parinkymmenen metrin jälkeen ennen kotiovea koska kaikki oli niin ihanaa. 

I´m home <3

- Roosa