Teiniraskauksia, jäätelöä ja onnentunteita

 

En voi ikää uskoa missä mä olin tänään !

Olin siel jopa kaks tuntii ja kun lähin pois ni mä

kirjaimellisesti hypin sieltä. Jos oisitte kävelly vastaan

ta nähneet jostai talon ikkunasta oistte kattonu mua hulluks.

Mut oikeesti. Mä oon nii ilonen nyt. Hassua.

Mä olin mun yhen luokkalaisen luona. Kylässä.

Mä en oo ollu kenenkää luona kolmeen ja puoleen vuoteen.

Siis täällä. Nyt mä olin. Se oli outoa.

 

Istuttiin eka vähän aikaa niitten olohuonees ja juteltiin.

Koulusta, läksyistä sun muista tehtävistä.

Sit me lähettii ulos lenkittää niitten koiraa.

Käveltiin ympäriinsä ja puhuttiin taas.

Eka me puhuttiin koulusta, sitten yhtäkii puhuttiinki

lapsista, sitte vauvoista ja seuraavaks Suomen kielestä.

Lopulta päästiin riparin ja isostoiminnan kautta takas kouluun.

Sitte me istuttii niitten keittiössä ja syötii jäätelöö.

Puhuttiin taas jostain. Mä pyytelin anteeks, et oon aika

huono sosiaalisis taidois nykyään ja et oon nyt vähä hiljanen, koska

en oo ollu pitkään aikaan missään. Sit me kuitenki alettii taa höpöttää jostain. Siitä, kuinka suberantisosiaalisia me molemmat ollaan, meidän lempibändeistä, keikoista millä ollaan oltu, Housesta, yläasteesta, juoppoteineistä.. sitte se vaihtu siitä

keskusteluun teiniraskaudesta. Sen jälkeen me pähkäiltiin Wanhojen tansseja. Et miten molemmat on oottanu niitä nii pitkään, mut jos kaikki menee pilalle sen taki ettei saakaan paria.

Kaikenlaista. Outoa. Ja syvällistä.

 

Sit mä lähin joskus varttii vaille yheksän kävelee kotiin.

Pompin melkeen koko matkan ja repeilin koko ajan nauramaan.

Okei - meillä oli monia hiljasia hetkiä koska kumpikaan ei tienny

mitä ois pitäny puhua. Koska mäkään en osannu olla luontevasti.

Mutta silti.. silti tuntu nii iloselta ja onnelliselta.

Mä olin jossain. Wow. En osaa sanoin kuvailla miltä tuntuu.

Mahtavalta. Oudolta. Pelottavalta.

Ehkä kaikki maailman adjektiivit.