Dead roses

Tulin loman jälkeen kotiin ja kotona odotti kuolleet kukat. No arvatkaa vaa kuka marssi kauppaan ja osti uusia kukkia? Tää harrastus tulee mulle kalliiksi. Mut saahan kauniit kukat näyttämään tämän muuten tylsän valkoisen ja tyhjän asunnon kauniimmalta. 

En oikeen ymmärrä, miten pelkät kukat voi muuttaa niin paljon koko asunnon henkeä.

Olin puolitoista viikkoa Kuhmossa ja sen jälkeen vielä puoli viikkoa reissussa perheen kanssa. En tiedä miten taas suostuin siihen, kun viimeksi kotona käydessä vannoin taas itselleni etten tule tänne enää, ainakaan pitkäksi aikaa. Siellä ollessa aloin miettimään, että pitäiskö mun alkaa kirjoittaa kirjaa. Eikä mitä tahansa kirjaa, vaan kirjaa mun elämästä. Kuulemma osaan kirjoittaa. Mutta lukisko sitä sitten kukaan? Kukaan muu, kuin mun perhe ja sukulaiset. Kiinnostaako ihmisiä synkät tositarinat ihmisten elämästä. 

Muutenkin tuntuu, että näitä synkkiä masennus tarinoita tulee joka suunnalta, niin olisko siinä mitään järkeä tehdä vielä lisää?

Toisaalta, ainakin voisin kirjoittaa jotenkin ylös ja jos siitä tulis muka hyvää niin kattois sitten jos siitä sais jotain muutakin, kun vaan tekstiä tietokoneella.

Kirjoitin kerran pitkän kirjeen vanhemmilleni, jossa kerroin kaiken yläasteelta ja siitä eteenpäin. Sitä olisi hyvä itsekin lukea - harmi vaan, että kirje on hukassa. 

Ehkä se on vielä jossain kodin nurkassa tai varastossa pahvilaatikkojen keskellä.