Ohi on!

Se on ohi nyt! 

Kolmen ja puolen vuoden lukiossa istuminen on mun osalta ohi.

Torstaina oli penkkarit, penkinpainajaiset, kauan odotettu koulusta pois kantaminen ja niin edelleen. Meidät abit siis kannettiin pois koulusta. Hei hei lukio.

Aamulla osa hyppyytti ja huudatti ykkösiä ja kakkosia pihalla ja osa (minä mukaan lukien) ajettiin opettajia autoilla kunniakujaa koululle. Rehtori tuotiin tietysti viimesenä poliisiautolla. Sitten poltettiin pulpetti ja siirryttiin saliin viettämään meidän Oscar gaala -teemaista saliohjelmaa. Palkittiin jokainen ope jossain kategoriassa; vuoden joojoo, vuoden täsmä, vuoden abeihin pettyjä, vuoden hyssyttelijä, vuoden vitsiniekka, vuoden wikipedia jne. Yksi miesopettajamme sai yllätys yllätys vuoden komistus -palkinnon. 

Katsottiin meidän tekemiä abivideoita ja laitettiin opettajat testaamaan Kahoot-visalla miten hyvin ne meidät abit tunteekaan. Opettajatkin oli tehny hienon ope-videon juhlaan! Lopuksi laulettiin abilauluna Anssi Kelan biisu jossa lauletaan "Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita" jne. Me tietenki laulettiin se preesensissä että "meistä tulee muurareita" jne. 

Ruokailun jälkeen ykköset ja kakkoset koristeli rekan ja sitten meitä alettiin kantamaan rekan lavalle. Huhhuh, olin aivan varma että ne tiputtaa mut vahingossa maahan! Rekalla kierreltiin ympäri Kuhmoa ja vaikka seittemä vuotta Kuhmossa oon asunu nii piti välillä miettiä, että missä ihmeessä me ollaan ja mikä rakennus se tämä oikein on. Rekkapilis oli kivaa vaikkakin kuski ajoi aikamoista rallia ja me abit lenneltiin sinne tänne lavalla. Kaikista parasta oli pikkulasten reaktiot kun niille heiteltiin karkkia! Eikä siellä tullu nii kylmä, kun kaikki oli pelotellu.

Ajelu päätty lopulta puolentoista tunnin rekassa seisomisen jälkeen yläasteen pihaan ja me päästiin kahville. Kakkosluokkalaiset oli leiponu meille kaikennäkösiä kakkuja, pizzoja, piirakoita ja keksejä. Kyllä maistui!

Päivän ohjelma loppu kahvihetkeen ja siinä välissä kävin Jonin luona kylässä. Illalla sitten mentiin hotellille abien ja opettajien kesken. Ite en tosin siellä kauaa ollu.. mutta voinpaha sanoa penkkarijatkoilla käyneeni!

Nyt on sitte neljän viikon loma ilman mitään koulujuttuja ennenkuin alkaa viimeiset kolme yo kirjotusta. Edessä on vielä äikän esseekoe, englannin kirjallinen osa ja psykologia. Ne pitäis päästä läpi ;d

Saa nähä mitä keksin näiksi viikoiksi. Sain sentää töitä! Meikäläinen menee hotellille blokkariksi ensviikonlopusta alkaen. Viikonlopputöitä mutta eipä se mua niin haittaa. Yötyöt vähä jännittää, mutta eiköhän siitä selvitä!

Nyt sitte perjantaina nappasin Jonin mukaan ja lähettiin retkelle. Pikku Joni täytti viikko sitten 18. Herrajestas. En ollu kertonu Jonille yhtään mitään, mitä tehään tai missä. Olin sanonu vaa et ottaa mukaan tavarat mitä tarttee yöksi. Jonia meinas ärsyttää, kun ei tienny yhtään mitä on luvassa. Asia kärjisty perjantaina iltapäivällä siihen, että minä ja äiti huijattiin sitä nii kovasti että koko automatkan se luuli, että ollaan menossa telttailemaan. Keskellä talvea. 

Oikeasti me ajettiin ensin Vuokattiin. Olin varannu pöydän Amarillosta joten ensimmäinen pysäkki oli syömään. 

Amarilloruoka oli hyvää kuten aina, mutta annokset liian isoja - kuten aina.

Joni pönttöpää välttämättä halus maistaa jotain mahottoman tulista kastiketta ja tuskaili sit seuraavat puol tuntia siinä. Hahhah.

Sitten syötyämme lähdettiin taas ajamaan ja Joni sai vain arvailla seuraavaa kohdettamme. Onnistuin sanomaan jotain järkevää (en itekää muista mitä) mutta vissiin jotain uskottavaa, kun Joni oli mulle tyyliin "ai me mennään oikeesti telttailemaan!?" Saimpaha pidättää naurua. 

Lopulta autokyyti pysähty Kajaanin linja-autoasemalle ja matkaa jatkettiin kävellen. Enkä vieläkään kertonu minne ollaan menossa. Vasta hotelli Valjuksen oven kohalla sanoin et nyt käännytään vasemmalle. Eli ovesta sisään. Jonin ilme oli näkemisen arvoinen. Olin iteki vähä hämilläni koska en ollu koskaa ennen menny ite yksin hotelliin joten en ollut ihan satavarma miten toimitaan. Mutta avaimet saatiin ja kaikki sujui hyvin. 

Huoneeseen päästyämme minä iteki järkytyin. Mutta ilosta. Varaussivuston huonekuvan mukaan olin varannu ihan normaalin hotellihuoneen normaalilla parisängyllä. Mutta, kun astuin huoneeseen niin siellä näytti tältä:

Ei ihan mitä odotin mutta kyllä tämä kelpas! Mietin vaan, että jos tässä huoneessa oli tommone prinsessasänky nii mimmone sänky on sit sviitissä? Ja seinällä olevan taulun mukaan tää oli vie kaiken lisäks vesisänky?

Mutta kaiken kaikkiaan oli kivaa! Kaikista parasta oli se tunne, kun toinen ei tienny yhtään mitään mitä on luvassa ja missä. Kyllä teki vähän tiukkaa edelliset neljä kuukautta, kun en saanut lipsauttaa mitään mistään asiasta.

Ja vaikka oltiinkin vaan Kajaanissa eli 100km Kuhmosta, niin kun oli hotellissa niin tuntu kyllä siltä että ois ollu jossain kauempana. Enhn mä oo tottunu olee Kajaanissa missään hotellissa. Tai hotellissa nyt ylipäätäsä ku ulkomaanmatkoilla.

- Roosa