Tulevaisuuden haamut

Nyt on keskiviikkoilta ja mä istun omalla sängyllä ja juon teetä. Tee on hyvää, mut en välitä juoda sitä hirveesti koska sitä juodessa tulee niin kuuma. Tajusin äsken, kun ajoin autoa hakiessani veljeä kotiin että ylihuomenna on englannin yo koe. En tiiä miten pärjään. Osaan puhua englantia ja ymmärrän kun joku puhuu (kuten  tällä hetkellä, kun isä katsoo olohuoneessa Israel uutisia) mutta kun sitä pitäisi kouluolosuhteissa osata niin mun aivot lyö tyhjää. Kielioppia? Hienoja sivistyssanoja? Eih.. oon kyllä päässy kaikki harjotuskokeet läpi reilustikkin ja saanu omasta mielestä hyviä arvosanoja niissä mutta pelottaa etten pääse tota oikeeta koetta läpi. Entä jos mun ylioppilaslakki jää siitä kiinni? Tai kuun lopussa olevasta psykologian kokeesta?

En edes ymmärrä miks ihmeessä otin psykologian kirjotettavaksi?! Tarjolla ois ollu monia helpompiaki aineita tai ei mun edes ois ollu pakko ottaa mitään enää. Kaikenlisäks laitoin sen pakolliseksi. Miksi en laittanu pakolliseks historiaa tai uskontoa jotka suoritin syksyllä? Oi miksi? Nyt on liian myöhästä katua. Nyt on pakko suoriutua.

Eilen oli äikän esseekoe. Huhhuh sanon minä. Mistä ne keksiiki laittaa aina noin kummallisia tehtävän antoja ja kummallisia kysymyksiä? Vai oonko mä vaan liian epäsivistynyt tajuamaan niitä? Mulla on kuitenki suht optimistiset ajatukset äidinkielestä. Oonhan mä siinä ihan hyvä oonhan?

Tänään alko yhteishaun toinen osio. Aikasemmin oli eka jossa oli kaikki taidejutut ynnämuut hömpät. Tottakai hain siinä teatterikorkeakouluun ja yritys on kova kymppi mut aina pitää olla varasuunnitelmia ja haluun kuitenkin lähtee täältä pois joten tänään istuin koneen ääressä ja mietin. Mietin hartaasti. Mitä mä voisin tehä? Mitä mä haluaisin  tehä? Mikä vois kiinnostaa ees puoliksi yhtä paljon kun näytteleminen? Niin.. hankalaa. Sain hakulomakkeelle kolme kohdetta lisää. Kakkosena on nyt sairaanhoitajan opinnot Helsingissä, kolmantena samainen opinto Tampereella ja neljäntenä jokin sivistyneen kuuloinen opinto Helsingissä josta siis pääsee (tai pääsee jos pääsee..) esm. radiotoimittajaksi. Täähän on oikeesti aikamoinen hyppäysriskikokeilu tää sairaanhoitajakoulutus. Ei sillä, musta ois oikeesti mahtavaa opiskella sairaanhoitajaksi ja erikoistua mielenterveyspuolelle. MUTTA.. ainut este on että oon sairaaaaaan huono matikassa. 

Lisäks ilmoittauduin jonkin opiston pääsykokeisiin Helsingissä. Ekalla sijalla näyttelijäntyönlinjalle ja toisella radiotoimittajalinjalle. 

Pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

Oon puolet päivästä vaan selaillu, kuolannu ja ihastellu yksiöitä Helsingistä ja sen lähistöltä. Lisättäköön vielä kauhistelun hinnoista. Onhan tää iha liikaa ja emmä oo puolikskaa mihkää päässy mutta saahan sitä unelmoida ja suunnitella tulevaisuuttaan?

Olisi niin mukavaa asua yksin omassa kodissa ja sisustaa sitä kivasti ja syödä tanssien jäätelöä vaikka keskellä yötä ilman, että ketään kiinnostaa. Eikö?

Vapaana oli asuntoja samasta kerrostalosta missä mä asuin 4-vuotiaana Helsingissä..

Miettikää miten siistiä olis jos asuisinki siinä samassa ens syksynä?