Käsittelyohjekirja: Mielenterveyspotilaat

Jaoin eilen Facebookissa erään henkilön blogikirjoituksen joka luetteli asioita, joita ei saisi sanoa mielenterveyspotilaalle tai -kuntoutujalle. Vähän ajan päästä tuttavani (tai oikeastaan lähisukulaiseni) kommentoi postausta sanoilla 

"Mitä sitten voi sanoa? Kuka kertoisi meille, mitä pitää/voi sanoa tai tehdä?" 

Mietin vähän aikaa ja tulin tulokseen, että miksipä vaikka minä en kertoisi?

1. Ehkä yleisin lausahdus, jota mielenterveyspotilaat saavat kuulla on

"Käy ulkona, se helpottaa!"

Voi se ehkä joskus helpottaakin lievään ahdistukseen, mutta pitää muistaa että mielensairaudet ovat oikeita sairauksia. Väliaikainen alakuloisuus helpottaa kivalla tekemisellä, raikkaalla ulkoilmalla jne, mutta jos ihminen sairastaa jotain sairautta,(esimerkiksi masennusta) ei se mihinkään katoa ympäristön muutoksilla.

Joskus kun sairaus on niin paha, ihminen ei välttämättä edes jaksa lähteä ulos. Kyllä, se kuulostaa ehkä sinusta liiottelulta, mutta voin sanoa että joskus jopa suihkussa käynti on liian ylitsepääsemätöntä, puhumattakaan ulos lähdöstä. 

Mitä voit sanoa/tehdä tämän sijaan?

Voit pyytää henkilön kanssasi ulos, käymään kanssasi jossain tai vaikka kylään. Se, että ihminen kuulee jonkun haluavan viettää aikaa hänen kanssaan lämmittää ja tuntuu hyvältä. Täytyy myös muistaa, että sairas ihminen ei välttämättä aina jaksa lähteä mihinkään tai ottaa vastaan vieraita mutta älä jätä sen takia kysymättä! Hänen päiväänsä tai viikkoansa varmasti ilahduttaa jo se, että joku kysyy.

2. Seuraava lause on varmasti ärsyttävin lause mitä jollekin voi sano.

"Ethän sä voi olla masentunut kun hymyilet ja jaksat pitää hauskaa!"

Jepjep..  justiinsa niin. Kukaan, toistan KUKAAN, ei voi tietää miten toinen ihminen voi tai millaisia huolia hänellä on tai ei ole. Mielen sairaudet eivät näy ulospäin. Surullisen moni kuvittelee kaikki mielenterveyspotilaat rähjäisinä, takkutukkaisina, haisevina tai muuten huonossa kunnossa ulkoapäin olevina. Toki sellaisiakin on, mutta se on vain pieni osa ihmisjoukkoa. Suurinta osaa mielenterveyspotilaita ei tunnistaisi vastaan kävellessä. 

Lisäksi se, että ihminen sairastaa masennusta, (käytän nyt masennusta esimerkkinä, koska siitä itse tiedän parhaiten) ei tarkoita että hän olisi jatkuvasti itkemässä nurkassa tai ei koskaan hymyilisi. Hänellä voi olla pitkiäkin huonompia kausia, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö hänellä voisi olla hauskaa tai että hän ei voisi pitää hauskaa.

Tämä on siis todellakin  _ärsyttävin_ kuulemani kommentti koskaan..

3. Kolmas kommentti jota mielenterveyspotilaat saavat kuulla kuuluu näin

"Ota ittees niskasta kiinni äläkä surkuttele!"

Tämän kohdalla voin taas vain todeta, että ihmisten pitäisi tiedostaa se fakta, että mielenterveysongelmat ovat oikeita sairauksia eikä mitään laiskuutta tai muuta asenneongelmaa. Ethän sä sanoisi syöpää sairastavallekaan, että "ota nyt ittees niskasta kiinni! Kyllä se sairaus lähtee kun vaa piristyt!" Ethän? 

Sä VOIT sanoa/tehdä:

- Pyytää häntä kanssasi johonkin/teille/tarjoutua kylään

- Tarjota apua, esm. ruoan laitossa, siivouksessa.

- Kysyä miten menee

- Muistuttaa, että olet tukena

- Jutella vaan vaikka chateissa jos hän ei jaksa nähdä

Olla hänen elämässään ihan normaalisti miten muidenkin!  

Ps. Unohda kuitenkin typerät möläytykset.