Tout à propos de ma vie

                                                     Juu mä aattelin ny tehä tämmösen postauksen                asioista, joita mä rakastan mun elämässä.                Eli tässähän ne tulee (ei oo sitte järjestyksessä)   Ensinnäkin. Suomen kesät <3 Silloin, kun ne suostuvat olemaan lämpimiä niin kyllä rakastan!   No valokuvaus - ah sitä ei voi kuvailla edes. Kamera on kuitenkin aina mukana & olen kyllä aikamoinen "kamerahullu"   No laulaminen. Mähän siis lauleskelen aina täällä kotona ja joskus vähän muuallakin.   Tanssi<3 Erityisesti Hip Hop <3 Mähän oon harra...

Lupasin joku aika sitten yhdelle kaverilleni, että teen videopostauksen elämästäni. No mä tein sen perjantaina, mutta jostain kumman syystä rakas nettini vihaa minua eikä antanut ladata videoita. No nyt olen kuitenkin saanut ladattua ne & tässä se tulee: P.s. Häpeän näitä alkuilmeitäni. P.p.s. Jos ei kuulu ni voluumia vaa isommalle! p.p.p.s. Kahdessa osassa, sillä  ihana äitini tuli keskeyttämään.. + Anteeksi, kun tästä tuli näin pitkä. Jos joku jaksaa kuunnella/katsoa niin toivottavasti nyt tiedätte millainen ihminen mä oikein oon ja miksi.

Äidinkielen tunnilla annettiin tehtäväksi etsiä aikakauslehdistä kuvia ja tekstejä, jotka kuvaavat jollain tavalla itseään . Itse väserrin omaa kuvakollaasiani ainakin tunnin (+edellisen illan, kun etsin kuvia) joten haluan näyttää tämän mahtavan työpanostukseni ihan teillekin asti! Serranon Perhe siksi, koska rakastan Espanjaa ja sen kieltä ja Serrano on muutenkin vaan nii ylimahtava sarja! Suosittelen! Tanssi: R-A-K-A-S-T-A-N tanssimista, se on mulla veressä aina "Iso EI huumeille" - Joo, no tekstistäkin jo näkee kaiken tarpeellisen. Nauraminen on mun elämäntyöni - mä nauran aina! Yks mun lempiharrastuksista on siis nukkuminen House oli ihan pakko mainita! Yks parhaimmista tv-sarjoista koskaan! + Housella ja mulla on yks samanlainen ominaisuus: yhtä paska huumori  No nuo ylälaidan "maisemakuvat" kuvaa sitä, et mua kiinnostaa eri maat ja kulttuurit ja voisin vaa matkustaa ympäri maailmaa. Vauva(suprise): Mähän oon pienestä pitäen tykänny vauvoista ja pienis...

Joo eli täs on ny mun eka videopostauus ikinä! Jouduin leikkaamaan sen kahteen osaan, koska rakas YouTube ei antanut ladata näin pitkää videota.. Niin ja tosiaan.. videosta tuli vähän pitkä, mutta toivottavasti jaksat katsoo(: Kommenttia toivon oikeesti siitä, et mistä te haluatte sitä juttua kuulla. Yks kaveri jo mainitsikin, et mä voisin kertoa mun elämästä.. no; se on aika rajua tekstiä, mutta voin mä senkin tehdä. Vaikka viikonloppuna, kun on aikaa. Tosin siitä saattaa tulla pitkä tarina. Mutta näin kaikenkaikkiaan.. mä oon iha hirvee onnellinen nyt vihdoin ja viimein mun elämässä on kaikki hyvin ja voisin sanoa, että melkeinpä täydellistä! Mutta siitä sitten myös joskus toisen kerran.

Viimeinen lomaviikko ennen koulujen alkua ja kaikki oli täydellistä. Kerrankin voin sanoa, että nyt kun koulut ovat kohta alkamassa olen silti kerrankin hyvällä tuulella! Sain viettää viimeisen viikon ennen tuskaa Suomen parhaalla ja ihanimmalla seudulla eli Etelä-Pohjanmaalla; Kuortaneella & Tuurissa. Mainittakoon, että käväisin minä synnyinpaikassani Tampereellakin. Voin myöntää, että saatan olla vähän outo tai ainakin erilainen, kuin muut tämän ikäiset tytöt, mutta mä viihdyn paljon paremmin keskellä peltoja ja sorateitä, kuin kaupungin ahtailla kaduilla isoine ihmisjoukkoineen. Paljon ihmisiä = mua ahistaa. Maalla on vaa nii ihanaa, rauhallista, vapaa tunne. Et sä voit tehä mitä sä haluut ja millon haluut. Kukaan ei tuijota sua ja käske miten sun pitää käyttäytyä. Kuortane & Tuuri on ollu aina lähellä mun sydäntä - siellä mä tunnen olevani kotona. En täällä. Sinne, kun menee tuntee olevansa vapaa ja se kauhee ahdistus loppuu. Siellä mun kuuluis olla. Aina. Kaukana täält...

Onkohan mussa oikeesti jotain vialla ? Mä mietin tänään koko päivän. Mä juttelin jopa mun äidin kans illalla siitä, et en pysty nukkuu ja se sano, et se luulee et se johtuu siitä, et mä jouduin elää kolme vuotta Tuupalalla. Taisiis se epäili, et mulle on jääny jotkut traumat sieltä ja et ny sois puhjennu se kauhee stressi sielä olemisesta. Onhan se tottaki - mä "pelkäsin" sinne menemistä taisiis se paikka oli mulle, ku maanpäällinen helvetti. Voiskohan se olla ? Äiti sano, et mun kannattasi mennä puhuu jolleki tyypille mun _elämästä_ .. Ketä muka kiinnostaa mun elämä?! Ketä kiinostaa kuunnella mun valitusta ja kuka oikeesti muka jaksais kuunnella jotain valitusta ja kuulla mitä kaikkee mulle on tapahtunu. Haluuksne oikeesti kuulla mitä mulle on sanottu? Haluuks ne oikeesti jumalauta kuulla, et mua käskettiin tappaa itteni? Sitkö ne haluaa? - mä en ainakaa haluis kuulla semmosta paskaa. Mä meinasin tänää pyörtyy monta kertaa töissä. Mua alko pyörryttää. Ku mä en saanu henkee...