Sometimes you can even be happy

Viimeinen lomaviikko ennen koulujen alkua ja kaikki oli

täydellistä. Kerrankin voin sanoa, että nyt kun koulut

ovat kohta alkamassa olen silti kerrankin hyvällä tuulella!

Sain viettää viimeisen viikon ennen tuskaa Suomen parhaalla

ja ihanimmalla seudulla eli Etelä-Pohjanmaalla; Kuortaneella

& Tuurissa. Mainittakoon, että käväisin minä synnyinpaikassani

Tampereellakin.

Voin myöntää, että saatan olla vähän outo tai ainakin erilainen, kuin muut tämän ikäiset tytöt, mutta mä viihdyn paljon paremmin keskellä peltoja ja sorateitä, kuin kaupungin ahtailla kaduilla isoine ihmisjoukkoineen. Paljon ihmisiä = mua ahistaa.

Maalla on vaa nii ihanaa, rauhallista, vapaa tunne.

Et sä voit tehä mitä sä haluut ja millon haluut.

Kukaan ei tuijota sua ja käske miten sun pitää käyttäytyä.

Kuortane & Tuuri on ollu aina lähellä mun sydäntä -

siellä mä tunnen olevani kotona. En täällä.

Sinne, kun menee tuntee olevansa vapaa ja se kauhee ahdistus

loppuu. Siellä mun kuuluis olla. Aina. Kaukana täältä.

Siellä mä vaan oon. Istun iltaisin kuuntelemassa iskelmää äidin isän kanssa tai pelaan korttia äidin vanhempien kanssa. Pyöräilen pitkin sorateitä peltojen keskellä tuulen puhaltaessa hiuksia ja musiikin pauhatessa korvissa. Tai istua vaan pihalla ja hengittää raikasta ja hyvää ilmaa. Täällä sitä ei ole. Täällä on ahdasta. Pimeää.

Siellä ei tarvi tehdä mitään, voi vaan olla. Se tuttu tuoksu ja tunne on maailman ihanin, kun sinne saapuu. Hieman savuinen ja maalainen tuoksu. Semmone turvallinen. Ja se tunne, ku ajaa autolla sinne. Kun kääntyy mummolaan vievälle vanhalle hiekkatielle. Missä se tuttu ja turvallinen musta "Sarvikas 1"-kyltti seisoo.

Se tunne on jotain niin parasta!

Yhtenä kauniina päivänä me lähettiin Tampereelle, mun kotikaupunkiin, jossa mä asuin kaks ekaa vuotta mun elämästäni.

Me napattiin mun rakas mieheni mukaan kyytiin ja lähettii katsastaa tän vuoden asuntomessuja. Joo, me tykätään mun äiteen ja veljen kans katella taloja vaikka ei oltaskaan muuttamas minnekään.

Yövyttiin jonku äidin tutun luona (jonka munki oisi pitäny tuntea, mut enhän mä muista kaikkia ihmisiä tässä elämässäni) Musta oli aika outoa mennä jonkun puolrandomin luo silleen, et "moi, me tullaan teille yöks, ei kai haittaa?" mut ihan miten vaa. Ainaka oli ilmane.

Sieläpä mä vietin iltaa veljen ja mieheni kanssa ja aamu kuudelta sain neronleimauksen ja hiivin sinne takas. Hyvä minä..

Joutuivat heräämään mun hienon keksinnön takia. Taino - Biiberi kyllä nukahti heti uudestaan. Mä vaan heräsin kuudelta, enkä enää unta saanu. Illalla/yölläki makoilin vaa sielä yläkerrassa ilman mtn tunnetta, et hei nyt alkais nukkuu.

Sielä asuntomessuilla myö sitte pyörittiin puol päivää ja kateltiin niitä taloja. Nojaa.. ei ollu kyllä mitenkää hienoja toisin, ku viime vuonna Kokkolassa. Mut kyl siel joitain hienoja huoneita ja yks aivan älyttömän ihana piha oli! Hihhuloitii sitte vaa siellä ja käytii jopa leikkipuistos! Haahaa ollaan me muka 16-vuotiaita? (;

Pieni Eetu-poika pääsi leikkimään(:

"You´re my only one" <3

"And I love you more than I did before and if today

I dont see your face. Nothing´s changed no one could

take your place, it get harder everyday"

"I remember  when we first kissed and how I didn´t wanna

leave your lips"

Joo sittepä seuraavana päivänä Eetu päättikin tulla meille ja samana päivänä super-ihanan enoni oli tarkoitus tulla myös tervehtimään meitä Kuortaneelle. Johanneksestahan tuli ihan hirvee Eetu-fani!

Se heitteli palloo pihalla sen kanssa ja sisällä, ku katottiin jotain lego-leffaa (joo hahahha:D) se veteli Eetuu kädestä istuu, ku se yritti karkaa minu luo. Ja yleensähä se ei todellakaa koske mun kavereihin tai ihmisiin, joita ei tunne!

Sami ei onneks kiusannu mua sen enempää, mut muut kyllä sitte muistutteli mua koko siellä oloni ajan enoniki puolesta.

"Kyllä tuo Roosan mies oli kivan tuntune - ja kivan näköne!"

"Eikö se Roosa oo yhtää Ähtäris käyny ny kattomas?"

"Nyt se Roosan mies jää tänne - kaikista tärkein jää kyydistä"

"Ei se Roosa ny ehi kuvia näyttelee, ku sillä on tärkeempääki tekemistä tuolla!"

~ Mutta joo. Oli ihan älyihana viikko ja kiitos vaan kaikille siihen

osallistuneille! Oli hiukka haikeeta taas kantaa laukut autoon

ja lähtee pois toiselle puolen Suomee. Tänne kauan - tänne, missä mua ahistaa ja missä mä en pysty hengittää.

"Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt
elämään; valitse se jota ilman et voi elää"