Back to the normal life ~

 

 

   
Joo mähän asustelin kuus päivää tuola kainuun keskussairaalas, eli kaksilla.Mun huone oli tommoo ihku lastenosaston huone, jonka seinällä oli maalattu Peppi Pitkätossu! Mähän olin eka semmoses pienemmäs huonees, mut sit mut piti vaihtaa ku sinne tippu jtn nestettä yläkerra remontista o.O
Nii siis syynä siihen, et asustelin sairaalas oli se et mulla oli ollu kuumetta viikon ja se vaa nous koko ajan. Loppuvaihees sitä oli jo 39.7. joka ei oo enää oikee terveellistäkää :D
No mä käskin äiteen varaa mulle lääkäriajan ja mentii sit Kuhmon terveysasemalle. Siel lääkäri kyseli kaikkee ja hoitaja otti pari verinäytettä. No - tulehus arvot on normaalisti vaan 8.
Mulla oli 240.

Joo mullehan pistettii antibiootit ja nesteytykset suoraa suonee kädestä tommose kanyylin kautta kaiken maalima letkuilla..
Ei se tuntunu missää, mut se ku tökittii semmosel aikas isolla neulalla, et ton kanyylin saa tohon ni _se sattu_ !
Että sitä toivoessa, etten joudu takas tonne. Nehän sano, et jos kuume nousee takas ni pitää mennä heti takas.
Aluks oli vähä hankala nukkuu, mut nyt men osaa nukkuu ilman sitä:D

Näyttääks hyvältä? hahah :D sairaalaruoka.. hei oikeesti ne, jotka valittaa et kouluruoka on paskaa ni menkää sairaalaan pariks päivää ni kyllä kouluruoka maistuu sen jälkee! Toi ruoka oli iha jees, mut kaikki muut oli kyllä iha.. joo. En sitte älynny ottaa niistä pahimmista kuvia Tosin ei mulle muutenkaa maistunu ruoka ja yks hoitaja valitti mulle ku en syöny. Se pakotti mut syömää yhtenä iltana yhen jogurtin vaikka olin syöny jo leivän ja maitoo ja puolet siitä jogurtista.. no mä tungin sen sit suuhuni vaikkei mieli tehnykää! ... kiitos vaa tästä pakkosyötöstä. Emmä mikää anorektikko oo vaikka nii saatoitte luulla. Oon hoikka & alipainone jolle en voi mtn. Se on geeneissä. Mä en liho vaikka söisin joka päivä tyyliin jtn pizzaa tms. Ei voi mtn.. se ei oo mun vika.
Kyl mä tahtoisin olla normaalipainone! Joskus jopa häpeen kävellä jossai, ku oon tämmöö laiha jolla ei oo mtn normaalia:D

Äiti ja Johannes kävi perjantaina kattomas mua, ku en päässytkään kotiin vaikka piti päästä. Se oli oikeesti mulle tosi iso piriste, koska Johannes on mun oma pikku minibiiberini ja mun lempisisarus ja mun iha oma pikkumies! <3(:
Perjantai-aamuna popitin musiikkia ja olin iha ilosella päällä, koska luulin että pääsen kotiin. sit mut päivällä kututtiin lääkärin tarkastukseen ja se sanoki, etten pääse vielä. Meni vähä alas..

Vihdoin tuli lauantai. Lääkäri tuli joskus kahentoista jälkeen ja kyseli kaikkee. Sit se sano, et mä saan lähtee! Piti kyllä vielä aika monta tuntii oottaa, et äiti pääsi hakee. Onhan Kuhmosta kuitenki 100km Kajaaniin ja sen piti viedä Sofiaki jonneki ja tulla kotii kaupasta haha. Joo nyt pitää kolme kertaa päiväs vedellä jtn pahan makusii lääkkeitä, et jos tää vaikka paranis joskus.
Kyllä - olen laihtunut näiden kahden viikon aikana.. ärsyttää.
Ennen mulla sentää oli maha, nyt ei oo sitäkää. Kohta mua ei oo olemassa ollenkaa, jos en saa lisää painoo. Heti, ku paranen kunnolla että ruoka taas maistuu ni alan syömää kuulkaas nii ettette uskokaa! Äiteeki lupas, et sitte me ostetaa kaikkee ruokaa mitä mä tahon ja leivotaa ja syyään paljon :D
Nam, mun taivan: paljon ruokaa ! hahah..
Joo tekää ette ehkä mun alipainosuuden takii usko, mut kaks mulle tärkeintä asiaa maailmassa on syöminen ja nukkuminen !(;
Siis jos ihmisiä ei oteta. vaan asioita. Mä syön aina ! Aina, ku on mahollisuus - meillä on vaa jääkaappi aina tyhjä et ei oo mitä syyä.
Mut toi kuva kuitenki kuvastaa sitä, et pääsin pois ja takas normaaliin elämään.. tai miten normaalia tää nyt on.

En osaa enää olla kotona. Täällä on ihan outoa, onttoa, orpoa, tyhjää. Ei oo nappia, mistä hälyttää hoitajat paikelle, jos tulee hätä. Tääl on muutenki tosi outoa. Sit en osaa nukkuu enää ilman sitä kanyylii. Totuin jo kuudes päiväs nukkuu sillee, et varon sitä kättä. Nyt muka sais nukkuu miten tahtoo? Melkeein onnistuuki.
Mulla on koko ajan hirveen kuuma. Periaatteessahan se tarkottaa, et kuume laskee. Mut miten kuume voi laskee, jos ei oo kuumetta ?
Ehkä mä saan elämäni taas edes suht normaaliks vielä tässä..
Ja ootan innolla huomista, jos meen tekee musiikin kokeen.
Haluun nähä mitä muu sanoo ku mä tuun kahen viikon tauon ja sairaalareissun jälkeen kouluun?
Huomataanko sitä ?
Reakoiko kukaa siihen mitenkää erikoisesti ?
Vai huomaako kukaan mua ?

"Hei hei sairaala, mä lähen ny kottiin!"