Vie minut pois vaikka väkisin..

 

Tänään kävimme äitini kanssa päivän mutkan Kajaanissa.

Ensin söimme "maukkaan" ruoan Rossossa. Vitsi vitsi, toi pizza oli

kyllä harvinaisen pahaa. En pystyny syömään, ku puolet siitä.

Sitten etsimme käsiimme musiikkikaupan, jonka äkkiä löysimmekin kiitos Emilian hyvien reittiohjeiden! Thankyooou! :----3

Olin ihanku taivaassa, ku pyörin siellä ja katselin suu auki niitä kaikkia kitaroita - ah <3 Kokeilin muutamia ja se myyjä kertoili kaikenlaista juttua. Lopulta päädyin valkoiseen, puoliakustiseen Xtone series -merkkiseen kitaraan. Ja niille jotka eivät tiedä mikä on puoliakustinen: se on muuten akustinen kitara, mutta sisäänrakennettu viritin ja saa kytkettyä vahvistimeen. Ja ehkä muutenkin vähän parempi ääni ja näin.

Sit lopuks käytiin vielä kierelemässä H&M:llä kun oli aikaa..

Ostin topin ja kaks semmosta paitaa. Kirosin äiteelle, ku ei farkkuja enää löydy mistään. Damn

 

 

Lopulta me mentiin sitten sinne nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Ootettiin eka vähän aika aulassa ja sitte päästiin

sisään. Siellä oli se mun psykologi, sosiaalityöntekijä ja kaks jotain sen paikan lääkäriä. Puhuttii jtn ja sit ne potki äiteen ulos huoneesta, että mä pystyin puhumaan paremmin. Ne kyseli kaikkee ja kerroin jotain juttuja ja vastailin kysymyksiin. Lopulta päästettiin se äitiki takaisin ja ne alko puhumaan siitä osastosta. Et jos haluun nii voin päästä Kajaaniin osastolle joksiki aikaa. Yleensä se on kuus viikkoa. Käytiin sit lähtiessä tutustumassa sinne, että meille näytettiin ne paikat ja kerrottiin mimmosta siellä on ja miten se toimii. Ihan mukavalta se vaikutti silleensä.

Huomenna ne soittelee, et miten on ja et haluunks mä mennä sinne.

Kyl mä periaattees oikeesti tahon. Pelottaa vaan.