Braccae tuae aperiuntur !!

 

Mähän käväisin eilen tsekkaamassa tuon Ähtärin musiikkiteatterin esittämän rockmusikaalin Rockvillen. Kuuden maissa käppäilin enoni pihaan ja lähdimme ajamaan kohti Ähtäriä. Minua jännitti ja siinä vaiheessa, kun astuimme sisään Ähtäri-halliin hengitykseni nopeutui tiuhaa tahtia & tarkoitan tällä nyt jännityksestä johtuvaa hengitystä. Löysimme meille varatut paikat kutosriviltä ja istuimme odottamaan musikaalin alkua.

 

Kun musikaali alkoi, lavalle ilmestyi rockhenkisiin vaatteisiin pukeutunut kitaraa sylissään kantava mies. Ilmeisesti hän kuoli kesken keikkaansa ja televisioruuduille ilmestyi kuolinuutisia lehdistä. Vierailtuaan vähän ylemmän tahon luona kylässä ja saatuaan siivet selkäänsä Brian joutui pieneen, tornadon turmelemaan kylään Rockvilleen ja lopulta ryhtyy pelastamaan kylän tämän pormestarilta. Mukaan mahtuu myös rakkaustarinaa usemmankin tahon kohdalta.

 

Loppujen lopuksi Rockville oli tosi mahtava ja hyvä !

Suosittelisin kaikille, jos se olisi mahdollista.

Itsekin voisin ilomielin katsoa sen uudelleen vaikka heti.

Sisuskaluni kyllä hyppäsivät kuperkeikkoja, kun eräskin herra Eetu ilmestyi ekaa kertaa lavalle. Meinasin siis suorilta kuolla siihen paikkaan.

 

Väliajalla hiippailimme enoni Samin kanssa lavan taakse bäkkärille. Sielä se olikin menoa ja meininkiä. Sami tietysti tunsi melkein kaikki ja jutteli kaikille mun seuratessa perässä vähän pihalla kaikesta. Sattui eräskin nainen luulemaan mua Samin vaimoksi :DD

Sanoi, et ollaan niin samantyylisiä. Bhaha, ei ihan oikein mennyt.

Että tälläistakin voi tapahtua näköjään. No ei se mitään.

Eetu-mies tuli tapaamaan meitä ja minä yritin pysyä pystyssä.

Jalat vapisi niin lujaa ettei ikää ennen oo vapissu..

Mun piti oikeesti liikkuu vähä koko ajan että pysyin pystyssä.

Siinä se sitten kai meni..

Oli pelottavaa, mukavaa, ahistavaa, ihanaa ja jännää !

 

Tässä jtn tunnelmaan sopivaa siis joo: