Onni

 

Tää päivä oli suoraan sanottuna kauhee. Jos kysyy, et miten menee ni ei yksinkertasesti voi vastata et "iha perus" tai "iha jees" yms.

Koko ajan vaa ahistaa, masentaa, vitutaa ja kaikkee muuta ihanaa.

Aika matelee varmaa iha tahallaan enkä mä jaksa tehä mtn.

En osannu aatella mtn enkä tehä mtn. En vaa osannu enkä jaksanu.

 

Yhtenä päivänä mä makoilin osastolla olohuoneen lattialla ja mieli oli maassa. Mun kanssa siinä istu kolme tyttöö ja kaks jätkää.

Mulla vaan teki mieli itkee, mutta mun lääkkeet estää mua itkemästä.

Mä vaan kysyin muilta, et miks elämän pitää olla näin paskaa?

Ja et miks jotkut saa olla onnellisia?

Miks?

Ei kukaan osannu vastata. Vaikea kysymys.

Mutta oikeesti. Miks jotkut saa olla onnellisia? Ehkä mä oon ilkee, mut musta tuntuu et koska mä joudun kestää tämmöstä ni ei kukaa muukaa saa olla onnellinen. Mua ärsyttää, ku joku on onnellinen ja hehkuttaa ihanaa elämäänsä. Mua ihan oikeesti ärsyttää.

 

Kotona mä sorruin. Mä löysin lääkkeitä.. mä vedin niitä sitte.

Päässä alko pyöriä ja oksetti. Hirveen kuuma enkä mä pysyny pystyssä. Meinasin vaa nukahella sohvalle. Lopulta mä annoin äiteelle  sen tyhjän lääkejutun et se sais tietää. Se juotti mulle vettä. Nyt ei tunnu enää missä. Mut kauan se kesti.

Itkin tänää pitkästä aikaa. Olin iha innossani et hei jee mä pystyn itkemään. Se vaa tuli, ku ei vaa jaksanu.

 

Tässä kaks ihanaa biisii.

Kuunnelkaa sanoja: