R.I.P. "ethän pelkää pimeää?"

 

"Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän"

 

Se oli lauantaipäivä, kun aukaisin Facebookin. Huomasin etusivulla monta RIP-kirjoitusta. Mietin, kuka, miten ja miksi? Milloin? Samaisena päivänä, lastenhoitokurssilla kuulin mitä oli tapahtunut. Minua vuoden vanhempi poika tältä kylältä oli ajanut yöllä mopolla tiellä olevaan tukkiperävaunuun pahki ja menehtynyt. Ajoimme sitten tapahtumapaikan ohi ja maassa oli paljon kynttilöitö ja kukkia muistorunoineen ja kuvineen. En tuntenut kyseistä poikaa henkilökohtaisesti enkä ollut ollut hänen kanssaan tekemisissä - mutta silti tapahtuma sai minut itkemään. Kyllähän se hiljaseks veti. Minä kuitenkin suurinpiirtein tunsin ja tiesin hänet; olihan hän käynyt samaa yläastetta aikanaan kanssani. Tiesin siis tämän pojan ja siksi tapahtuma sai minutkin itkemään ja surulliseksi. Se lauantai - oli erittäin hiljainen ja erittäin surullinen päivä. Facebookkiin oli luotu muistoryhmä pojalle ja seurakunta järjesti kriisiryhmän kanssa heti samana päivänä muistotilaisuuden seurakuntakeskuksessa. En voi kuvitellakaan miltä pojan perheestä, sukulaisista ja ystävistä tuntuu. Tekisi mieli auttaa heitä.. mutta mitään ei voi enään tehdä. Paitsi olla henkisenä tukena.

 

 

Kyllä tämä pistää miettimään, että miksi tämmöistä tapahtuu? Miten tämmöistä voi tapahtua? Miksi se perävaunu oli jätetty tielle? Miksi hänen piti lähteä näin nuorena vielä elämä edessä? Ei voi uskoa, että poika - jonka on tuntenut ja nähnyt nauravana, iloisena omana itsenään on nyt poissa. Vaikka ei häntä tuntisikaan, ei sitä silti voi uskoa. Mutta hän pysyy meidän kaikkien mielessä ja muistoissa aina. Ja heidän, jotka hänet kunnolla tunsivat on nyt todella vaikea tottua ajatkseen ettei häntä enään ole. Mutta muistoissa hän on aina ja pysyy sydämmissänne aina!

Otan osaa kaikille läheisille ja ystäville, muistakaa tukea toisianne <3

 

"Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan"