Cry me a River

 

 

 

 

 

Tää alkaa taas pahenee. Yläasteella mulla ei ollu minkäänlaisii

"Oireita" taisiis semmosii.. mitä nyt. Vaikka kuvittelis, että s

sillon niitä just oisi. Mutta nyt on vissii sit jotkut hirveet traumat niistä. Mähän oon ennenki kertonu, et mä saan aian välillä

jotain paniikkikohtauksia, et mä alan tärisee, mä en saa henkee, mua pyörryttää ja silmissä sumenee ja kaikkee. No ei siinä mtn eilen illalla mä koin jtn ihan uutta..

 

Mä seisioin mun huoneen peilin eessä ja tutkin iha normaalisti, et sopiskohan mulle etuhiukset. Aikani siinä seisoskelin ja kattelin ja näin.. sitte mä aloin vaa yhtäkii itkee ku hullu  ja jalat petti alta. Mä läsähin lattialle polvilleni ja vaa itkin siinä. Siinä meni puol tuntii, ku mä vaa istuin siinä lattialla, itkin ja hakkasin mun päätä seinään. Mä en tiiä etes miks, mut mä vaa itkin. Sit mun aivot käski mun nousta ja mä istuin seuraavat puol tuntii suihkun lattialla sen suihkun alla vaatteet päällä ja itkin taas ne puol tuntii. Enkä mä edelleenkää tienny mikä mulla oli tai mille mä oikeesti itkin. Sielä en sentää hakannu itteeni mihkää (auts, ois sattunu varmaa jotkut kaakeliseinät xd) ..

Sit puolen tunnin päästä mä tavallaa niiko tietsä "heräsin" ja katoin et miks helevetis mä istun suihkus vaatteet päällä.

Si mä lähin nukkuu.

 

Aamulla mä heräsin herätyskelloon, ku koulu ois alkanu kasilta.

Emmä jaksanu lähtee mihkää. Jäin nukkuu. Sit heräsinki joskus kaheltatoista sillee "hupsis kello onki jo 12". Emmä enää nii paljoo myöhäs viittiny/jaksanu lähtee kouluun. Jäin sit kotiin. Puol kolmelta oli parturiaika ja äiti tuli tuomaan mulle rahaa sinne.

Se ei sanonu mitään vaikka men ollu menny kouluun o.O

.. ehkä se oli kuullu, ku mä olin illalla raivonnu nii paljo..

 

 

 

Sillon eilen samana iltana ennen tota ihme tapausta kun mä seisoin

siinä peilin eessä, mulle tuli joku ihme yläaste-takauma seiskalta.

Sillon mä ajattelin aina, et mä oon vaa ruma, ruma, ruma, ruma,ruma.

Nyt se asennevamma hyökkäs taas mun pään sisään. Mä - joka rehellisesti voin sanoo, et piän itteeni iha suhtseminättinä vaikka ite sanonki yleensä. Ni eilen teki mieli oksentaa, ku seiso siinä peilin eessä. Miks mulla ei oo semmosta normaalia söpöö pyöreetä päätä mitä kaikilla muilla? Miks mulla on tämmöö ohut putkipää? Miks mulla on näin isot silmät? Miks mulla on tämmöne iho? Miks mun hiukset on ihan kamalat? Miks mun huulet on tämmöset ohuet tikut, ihan ku mulla ei ois huulii ollenkaa? Miksi miksi miksi miksimiksi!?

Se soi koko ajan mun päässä. "Sä oot ruma, ruma ruma ruma ruma!"

Vaikka mä halusinki ajatella toisin, se soi mun päässä.

Mä pelkään, et se on palaamassa takas. Mun päänsisäinen mörkö.

Mut miks se ois? Mullahan on kaikki ihan ok? Vai onko?

 

 

 

 

 

Mä nään nykyään iha psykoja unia.. joko ne on iha hulluja tai sitte ne on hirveitä painajaisia. Onko mun alitajunta oikeesti näin sairas vai oonko mä ihan sekasin? Tässä yhtenä yönäki näin semmosta unta, että mun isä oli tappanu kaikki mun perheestä mutta mä olin sinä aikana poissa Kuhmosta. Sit se jahtas mua ympäri Suomee ja mä yritin piileskellä sitä ja pelkäsin. Hmm.. en tosiaan tiiä.

 

Mua alkaa oikeesti pelottaa, et mitä tää on? Mitä mulle tapahtuu?

Onko tää palaamassa takaisin samanlaiseksi angstielämäks, ku yläasteella? Onks se sama mörkö muuttanu mun päähän takaisin?

Miks se ois, miks sä haluut kiusata mua! Tää ei oo hauskaa!

Mut tää tulee pahempana. Pelottavampana. Mä tarviin apua.

Mä en oo vahva enää - mä oon heikko. Huono. Turha.

Mä oon liian heikko. Mä en osaa enää mitään.

Mä en kestä jaksaa enään.

 

Mun pitää päästä täältä pois! Mut toisaalta mä en haluu..

Mulla on kerrankin täällä ihan ok-elämä ja pari kaveriiki.

Mulla on kaikki hyvin tai ainaki pitäs olla. Silti mua ahistaa.

Koulussaki on vaa kivaa ja kaikki. Mut silti.

Miks mua ahistaa?

Oonko liian huono?

Liian heikko ihminen?

Turha?

 

 

 

 

..Tää sopii tunnelmaan..