1. Luukku

 

 

Heipsan te rakkaat rapavarpaat (anteeksi lainaan erään sanoja)

Vihdoin on saapunut monien odottama kuukausi; nimittäin joulukuu!

Enään 23. päivää jouluun ja on aika avata joulukalentereita.

Minäkin päätin sitten avata blogiini joulukalenterin.

Joka päivä tulee pienoinen postaus aina tietystä aiheesta.

Ensimmäinen aihe: Little things; elämän pienet ilot.

 

Nyt en rupea listaamaan elämän pieniä iloja, sillä ne minä teille listasin jo kerran aiemmin. Nyt minä ajattelin jakaa teille minun oman elämäni ihanat ja iloiset hetket ja tapahtumat!

 

Ensimmäisenä tulee mieleen viimeiset viikot ennen joulua neljä vuotta sitte. Eli vuosi 2008. Olin koulussa kutosella ihan normaalisti ja asuin vielä siis Posiolla. Istuin ruokalassa kolmen ystäväni kanssa välipalalla, kun kaksi luokkalaistani kaveria tulivat kysymään mua auttamaan niitä ottamaan meidän jotain kuvistöitä alakerran aulasta pois. Ne sano, että opettaja oli käskeny ottaa mut mukaan.

No mä vähän ihmettelin, mutta menin tottakai mukaan. Sit me sielä oikeen hitaasti otettii niitä alas seinältä. Kohta kolmas meidän luokan tyttö tulee sieltä ja sanoo et opettaja oottaa jo meitä luokassa, että tulkaa jo. No lähettii kävelemän sitten yläkertaan ja luokkaa kohti. Kun me käveltiin sielä käytävällä kohti meidän omaa luokkaa mua ihmetytti, kun meidän luokka näytti niin pimeältä.

Sitte ku me tultii ovelle ni ne käski mun mennä eka ja avasin oven. Luokkaan sytty valot ja kaikki mun luokkalaiset seiso siinä oven luona ja huus jtn en muista mitä varmaan jtn "yllätyys". Sit ne anto mulle semmoon ison vihreen hienon kortin, jossa luki "Onnea uuteen kouluun!" ja siel oli kaikkien niitten nimet ja kivoja kuvia. Voi että.. sitte pulpetit oli laitettu sille kivasti ja siel oli kaikkee sipsii ja karkkii ja muita herkkuja kipoissa ja voivoivoi.. ja sit siel alko soimaan musiikki <3

SE oli ihanaa.. ne oli järkänny mulle jäähyväisjuhlat ja mä en tienny mitään!

Opettaja oli jopa edellisenä päivänä pistäny mut kesken tunnin hakee kässäluokasta jtn pumpulii et sai mut ulos luokasta ja kerto muille. Ja mä en ollu arvannu mitään!

Mutta se oli tosi ihanaa ja sai mut tosi onnelliseks.. ku ne järkkäs _mulle_ jäähyväisjuhlat, kun muutin pois. Kiitos (:

 

Sitte just nää kaikki pienet normaalit asiat.. jos oon puolustanu jotain esm. yläasteella kiusaajilta niin

se on maailman paras tunne, kun se tulee kiittämään, et "kiitos kun oot puolustanu mua".

Sit mä tuun iha tosi iloseks aina, ku joku muu on ilonen ja innossaan jostain. jamyös kaikki nää, et jos saa jonku iloseks ni iteki tule iloseks yms. Sit Taizén matka oli yks (nojoo vähä isompi) juttu mikä sai onnelliseks.. matka oli aika iso juttu.. mut se yhteishenki siellä.. kaikki jutteli kaikkien kanssa ja voi mennä halailee iha randomeita tyyppejä. Se on sitä ihmisten välistä oikeeta välittämistä, kun kaikki ois yhtä isoa perhettä!

 

Muistakaa nauttia elämän pienistä asioista! Ne on niitä tärkeimpiä!

Rahalla ei onnea saa (;