No one ever said it was this hard..


 
Hyi. Oikeesti. Apua.
Heräsin tänää herätyskelloon ja mun ois pitäny lähtee kasiks
koululle valokuvaustunnille. Ei kiinnostanu, ei jaksanu, ei pystyny.
Ekaksi se opettajaki on nii kauhee.. arvosanat lentelee ties mistä.
Pistä vähä avonaisempi paita päälle ni saat kyl kympin heti lupaan!
Ja emmä muutenkaa tänää jaksanu nousta.. en tehä mtn.
Päätin, et meen sitte yheks seuraavalle tunnille. Jatkoin vaa nukkumista. Tai enhän mä unta saanu, mut emmä jaksanu nousta ylös.
Sitte kaheltatoista mä kyllä nousin - mut emmä menny sinne tunnille.
Mä vaa seisoin suihkussa varmaa puol tuntii ja kuuntelin Nickelbackin Lullabyy. Mietin kaikkee.
Sit mä laitoin mun huoneesee musiikin täysille ja aloin käyttää sitä ylimäärästä tän ahistavan tunteen tuomaa.. en ees tiiä mikä tunne tää on.. mut kummiski. Hypin ympäri huonetta ja siivosin. Kerranki.
Sit mä en kuitenkaa enää jaksanu siivota. Sain laitettuu ton
jättikokosen vaatepinon tosta lattialta pyykkiin tai kaappiin ja sulloin jopa jotkut pussiin ja vein pois. Se jäi kesken.
Ärsyttää. Miksen mä koskaan pysty tekemään mitään?
 
Sit mä vaa löhösin sohvalla ja tuijotin Housee. Edes joku sai mut nauramaan. Suosittelen muuten kattoo Housee näi ohimennen, jos oot suuttunu tai surulline tai muuten vaa ahistunu jostain. Se saa kyllä nauramaan. Ahmin jotain kaapista löytynyttä suklaata ja katoin Housee. Terapeuttista vai mitä?
Mun äiti tuli kysyy, et lähenkö mä niitten kans kylään jonku yhen papin ja sen perheen luo. Mä päätin lähtee, et ois jotain muutaki ajateltavaa. Syötii sielä taas pöydän täynnä ruokaa ja sain lainaan hyviä leffoja. Bridget Jones - Elämä jatkuu, Oopperan kummitus ja sit joku trilleri nimeltäänsä Serkkupoika.
 
Ahistaa. Psykologi lupas perjantaina et se lähettää mulle uuden ajan
maanantaina mut ei se lähettäny mitään. Onko seki unohtanu mut?
Tai sit sekää ei jaksa kuunnella mun valituksii ja mun tarinoita mun elämästä? Mun pää räjähtää, jos mä en saa puhuu sille. Miten yks kerta voi koukuttaa näin pahasti?
Yhen ainoon kerran oon siellä käyny ja nyt vaa oottaa et pääsis uudestaa?
 
Miks kaikki on aina nii vaikeeta?
Äsken en saanu oikeesti henkee, ku ahisti nii paljon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Back to the normal life ~

Teatterilla teatterilla

Sisustustarroja !