"Oh take me back to the start"

 

              Come up to meet you, tell you I'm sorry

You don't know how lovely you are

                 I had to find you Tell you I need you
                 Tell you I set you apart
                 Tell me your secrets And ask me your questions
                 Oh let's go back to the start
                 Running in circles Coming up tails
                 Heads on a silence apart

                 Nobody said it was easy
                 It's such a shame for us to part
                 Nobody said it was easy
                 No one ever said it would be this hard
                 Oh take me back to the start
                
                I was just guessing At numbers and figures
                Pulling your puzzles apart
                Questions of science Science and progress
                Do not speak as loud as my heart
                Tell me you love me Come back and haunt me
                Oh and I rush to the start
                Running in circles
                Chasing our tails Coming back as we are

                Nobody said it was easy
                Oh it's such a shame for us to part
                Nobody said it was easy
                No one ever said it would be so hard
                I'm going back to the start

                                 ~
                                 ~
          Yksi uusi kammottavan itkuinen puhelu takana..
          Miks tämmöset pelottavat ja kauheet puhelut vainoo mua?
          Melkeen itkin koko puhelun ajan.. joka kesti tunnin.
          Onneks mä osaan hallita tunteitani jo kaiken tän jälkeen.
          Mut kyllä mä itkin.. aika paljonki. Mä en osaa ajatella.
          Entä jos se oiski halunnu.. et se ois jättäny mut yksin?
          Jos se ois oikeesti halunnu erota. Mä en ois kestäny sitä.
          En tiiä mitä oisin sitte tehny.. ehkä mä en ois tässä enää
          kirjottamas teille. Tai ehkä mä oisinki.. kirjottamas..
          mut vähä erilaista kirjotusta. Jäähyväisii.
          Nyt ei osaa puhuu. Ei ajatella. Ei nukkuu.
          Hitto tuo piiperiki.. tekis mieli pyytää se syömä mun kans
          niiko ennenvanhaan.. mein omat yhteiset syömäretken.
          Joissa jaattiin kaikki ilost, surut ja vihat. Se oli mein
          yhteinen oma juttu - onks ne nyt ohi? Millon mä voin olla
          taas sen kans? Mä voin.. muttei mun tee mieli.

          Anteeks, ku näitä postauksii tulee ny joka päivä.
          Pakko saada purkaa jonneki tätä kaikkee..